perjantai 30. heinäkuuta 2021

Kuva-arvoitus


 (28.7.2021)

Kuva-arvoitus: onko tässä raskaana oleva, kovatahtoisen taaperon yöimetykset tiheän heräilyn vuoksi lopettaa päättänyt minä, vai perus peiliini eksynyt zombi? 
 
Nuorimmainen on tosiaan pian 1v 4kk, ja neuvolan vihjauksista huolimatta minulla ei ole ollut voimia, jaksamista tai halua lopettaa yöimetyksiä, sillä se on ollut kätevin keino jatkaa unia suoraan heräilystä huolimatta ja lapsi on kuitenkin syönyt päivisin oikein hyvin. 
 
Nyt kun maito alkaa ilmeisesti raskauden myötä muuttuvan hormonitoiminnan myötä ehtymään, yöheräilyt ovat tihentyneet entisestään eikä muksu saa tissistä juuri mitään irti, joten pikatankkauksen sijaan imetys onkin pitkän kaavan tuttituokio.
Sehän tarkoittaa, että kumpikaan ei nuku, sillä lasta turhauttaa tyhjää töhisevä tissi, minua taas ikuisesti nahkapatakintaassani puoli yötä lupsuttava lapsiparka. 
 
Nyt takana on kolmas yö ilman, että hellyn ja tilkitsen taaperon tissillä. Yöheräilyt ovat olleet erittäin kovaäänisiä ja kiukkuisia, en saisi koskea tai puhua, en saisi tarjota vesipulloa, mutta silti taapero tahtoo sen vesipullon ja viime yön ensimmäisellä raivolla rauhoittui lopulta viereen kun kysyin, tuletko syliin. Vierestä pimeydestä kuului pieni itkuinen "joo", ja sitten käperryttiin tiukasti vierekkäin unille.
Kaksi viimeistä yötä on sujunut kahdella, suht nopeasti (~15min) taltutetulla heräämisellä, kun ensimmäisenä yönä pahin hereilläolozumba kesti ~1,5h.
 
Nukun siis yhä ensimmäisen unipätkän parisängyssä Kallen kanssa, mutta ensimmäisen heräämisen jälkeen olen vielä jäänyt lapsen viereen nukkumaan, ettei liikaa muutu kerralla. Hän kun selvästi yhä kaipaa sitä yöllistä läheisyyttä, kun päivisin ei paljon hellimään ehdi, sillä tyypin täytyy touhuta ja tutkia jatkuvasti.

Papu ja Perheenvarsi #14


 


maanantai 19. heinäkuuta 2021