Mää
Blogia kirjoitan minä, Jenni Kuhalainen. Netissä Kuhis, kavereille usein Jenu.
Olen kolmen kympin kriisin kriisittä ohittanut Tamperelainen tyyppi, joka innostuu usein ja toivoo onnistuvansa usein ehkä liikaakin. Aina ei tarttis. Onnistua siis.
Ammatikseni piirrän ja kirjoitan selitysvideoita, eli niitä joissa esimerkiksi tussikäsi viuhuu ruudulla, kun kertoja avaa jotain asiaa.
Yritän myös viimeistellä AMK -opintojani, jotta voisin kutsua itseäni ihan virallisesti mediakäsikirjoittajaksi ja -tuottajaksi.
Olen kahden pienen lapsen äiti ja yhden pitkän miehen kumppani, ja meidän omalaatuisesta elämästä oli pakko pistää tämä blogikin pystyyn.
Haaveenani on kirjoittaa ja kuvittaa oma lastenkirja. Tai siis omia lastenkirjoja. Myös lastenvaatteiden kuosien suunnittelu ja mikä tahansa muu visuaalisuuteen ja lapsiin liittyvä kiinnostaa: lapset kun ovat ehtymätön ilon ja inspiraation lähde.
Piirtämishommien lisäksi harrastan twerk -tanssia (kun vauva-arki taas sen sallii) ja stand uppia, ujolla otteella.
Tanssiessa olo on onnellinen ja vapautunut, vaikka koreografioiden suhteen olen lähinnä kuin norsu posliinikaupassa.
Huumori puolestaan on elämän suola, joten sen vuoksi paniikkihäiriöstä kärsivänä, lievästi esiintymiskammoisena hahmona olen valmis voittamaan pelkojani lavakomiikan parissa yksi pikku keikka kerrallaan.
Papu on yhdeksänvuotias, käy toista luokkaa ja harrastaa näsäviisastelun ohella partiota. Papu on pohdiskelija, eikä hänellä ole koooooskaaaaaaan kiire minnekään.
Papun ensimmäiset vuodet olin tosiaan yksinhuoltaja, kunnes Kalle pamahti mukaan meininkeihin kun Papu oli neljävuotias.
Siru on perheemme tuorein tulokas: minun toinen lapseni, Kallen esikoinen, Papun pikkusisko. Siru sai sarjakuvanimekseen Siru, koska paras ystäväni näki unta, että nimesimme tämän lapsukaisen niin. Nimi oli harkinnassa ihan muksun oikeaksi nimeksikin, mutta tämän tenavan "työnimi" taisikin muuttua hänen pysyväksi kutsumanimekseen.
Siru on nyt parikuinen pieni ihmettelijä, joka on saanut koko perheen aivan lääpälleen.
Kalle on pelannut tietokoneella ammattimaisesti, ja nyt se opiskelee että vois tehdä vaikka just pelejä ammattimaisesti. Se siis viettää aikaa ruudun ääressä jopa enemmän kuin minä. Pelaamisen ja eri urheilujuttujen lisäksi se harrastaa myös vinoilua, usein muhun kohdistuvaa. Kiva tässä asua kahden äijän roastattavana...
Siinä missä mun järjenjuoksu on enemmänkin luokiteltavissa luovaksi ja ovelaksi, Kallen kallon sisällä asiat tapahtuu rationaalisesti ja analyyttisesti. Aika hyvä ja toimiva yhdistelmä ollaan oltu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti