Paskinta vanhemmuudessa ei ole valvominen, ei rajoitettu oma aika, ei arjen kaaos. Paskinta vanhemmuudessa on tämä pelko. Niin suuren rakkauden mukana kun tulee yhtä suuri pelko.
Tämä sydänasia on jo saanut tähän mennessä uusia käänteitäkin, joista lisää täällä sitten myöhemmin.
Piirrän näitä aika pitkälti terapeuttisista syistä. Tulee samalla jäsenneltyä asioita, ja piirtäminen yhdessä kirjoittamisen kanssa helpottaa hieman oloa.
Tämä vuosi, nämä kevät ja kesä ovat olleet aivan järisyttävän rankkoja henkisesti.
Se tuntuu epäreilulta: miksi maailma tuntuu murenevan ympärillä juuri silloin, kun meidän piti elää ihanaa aikaa ja keskittyä vaan uudenlaiseen perheeseemme ja yhdessä vauvaan tutustumiseen?
Se tuntuu epäreilulta: miksi maailma tuntuu murenevan ympärillä juuri silloin, kun meidän piti elää ihanaa aikaa ja keskittyä vaan uudenlaiseen perheeseemme ja yhdessä vauvaan tutustumiseen?
En voi kuin uskoa, luottaa ja toivoa, että kaikki tulee meneen vielä hyvin. Kaikki muuttuu paremmaksi. On pakko muuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti