Luin tänään loistavan postauksen lasten kaverisuhteiden romantisoinnin ongelmallisuudesta @sosionomi_elli Instatilillä.
Kiitos siitä ihan hirmuisen paljon!
Ajatus
tästä sarjakuvasta ja seksuaalisuusasioiden ympärillä vellovasta
kaksinaismoralismista on pyörinyt mielessäni pitkään, mutta nyt kun aihe
taas osui eteeni, oli tämä pakko päästää päästä paperille.
Minun
mielestäni maailmaan mahtuu kaikenlaiset esimerkit ja esikuvat, jotka
liittyvät tasapuolisiin rakkaus- ja ihmissuhteisiin.
Monesti
seksuaalivähenmistöihin liittyvissä keskusteluissa mölisee äänekäs
heterotyyppi, joka pohtii sitä, ettei lapsille tulisi tuputtaa (eli
homoaiheesta puhuttaessa tuputus = olla ylipäätään olemassa ja
näkyvillä) omia suuntauksia.
Silti
on ihan yleinen ja hyväksytty hauska juttu heittää seurusteluun ja
romanttisiin suhteisiin liittyvää läppää jo ihan pienistä lapsista.
Kuinka
tyttövauvat "tapasivat tänään vauvatreffeillä ensimmäisen
poikaystävänsä" tai kuinka päiväkoti- ja alakouluikäisiltä pojilta
tivataan, että "jokos se tyttöystävä on löytynyt vai mahtaako niitä jo
olla useampi kjeh kjeh."
Minusta
on vastenmielistä asettaa jo pienten lasten ylle ajatuksia, odotuksia
ja ennakko-oletuksia näiden tulevasta seksuaalisesta suuntautumisesta
tai mahdollisesta romanttisesta preferenssistä.
Annetaanhan
lasten ajatella ja päättää näistä asioista itse, sitten kun ovat siinä
iässä, että aihe ylipäätään on ajankohtainen?
Siihen asti lapset olkoon rauhassa lapsia ja keskittykööt omiin lasten maailman juttuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti